How am I feeling right now?

Moi taas! Viikon päästä mun lähdöstä on jo kaksi kuukautta. Vieläkin on aika epätodellinen olo kaikesta, vaikka jo jonkun aikaa oon täällä elellyt. Kaksi kuukautta on mennyt seminopeesti ja vaikka mitä on jo siinä ajassa ehtinyt tapahtua.

Aattelin kirjoittaa nyt tähän postaukseen mun fiiliksiä, kun niistä en oo hirveesti vielä

puhunut. Viihdyn Uruguayssa tosi hyvin! Tää paikka on tosi huoleton ja ihmiset niin ystävällisä. Kaikki täällä on erilaista kuin Suomessa. Mä tosiaankin oon ilonen, että valitsin Uruguayn mun vaihtovuoteni kohteeksi. Monille se saattaa kuulostaa tosi oudolta ja vähän ''pelottavalta'' vaihtoehdolta esim. Jenkkien rinnalla, mutta mä voin tosiaankin suositella vaihtokohteeksi jotain vähän erilaisempaa maata, jossa pääsee kokemaan jonkun aivan uuden ja erilaisen kulttuurin. Tää on semmonen paikka, jota tuskin koskaan tulisin näkemään ilman tätä vaihtovuotta, sillä ei tämmösiin paikkoihin lähetä lomamatkoille. En tosiaankaan tarkota etteikö esim. Jenkit olis hyvä vaihtoehto, mutta jo tän kahen kuukauden aikana oon oppinut niin paljon siitä, miten erilaista elämä voi olla jossain. Ensinnäkin ihmiset on täällä yleisesti ottaen sata kertaa ystävällisempiä ja ilosempia kuin Suomessa. Ihmiset kulkee aina hymy huulilla ja kadulla moikkailaan aina vaikkei henkilöä tuntisikaan. Täällä elämä on jotenkin niin yksinkertaisempaa kuin Suomessa. Ihmisiä kiinnostaa ensisijaisesti onnellisuus. Asioilla on aina jotenkin tapana järjestyä, eikä sen enempää jäädä murehtimaan pikkuasioita. Niin kauan kun on hauskaa, kaikki on hyvin. Mulle on tehny tosi hyvää tollanen ajattelutapa, sillä Suomessa tuppaa välillä stressaamaan pikkuasiatkin. Toisinaan ihmsisten huolettomuus on myös vähän ottanut hermoille, esim, aikataulujen kanssa. Porukka aika lailla tulee ja menee miten haluaa, mihin aikaa haluaa, mikä on mulle välillä hankala ymmärtää.

Niin kuin varmaan jo tiiättekin elän täällä tosi pienessä kaupungissa, mikä tarkottaa sitä, että kaikki tuntee toisensa. Välillä se on ihan huippujuttu, sillä ihmisiin tutustuu helposti, mutta välillä se tuottaa vähän vaikeuksia. Ihmiset puhuu ja juoruilee aika paljon toisten asioista ja jutut leviää tosi nopsaa. Mulla ei oo onneks ollut tän asian kanssa ongelmia, en vaan itse tykkää sumplia muiden asioita. Oon kuitenkin tyytyväinen paikkaan, jossa asun, sillä saan liikkua täällä tosi vapaasti, jota en ehkä isossa kaupungissa saisi tehdä.

Mun espanjan puhuminen on ainakin omasta mielestäni parantunut hurjasti siitä kun saavuin tänne. En tosiaankaan pysty vielä ymmärtämään kaikkea, mitä mun ympärillä puhutaan (esim koulussa oppitunneilla lähes kaikki menee vielä ohi :D), mutta huomaan kyllä ymmärtäväni ja puhuvani paljon enemmän kuin alussa! Rehellisesti sanottuna välillä on aika rankkaa kun ei pysty aina sanomaan kaikkea mitä haluaisi tai pysyä kavereiden keskustelussa samalla tavalla mukana kuin Suomessa. Eniten ärsyttää sellaset tilanteet kun joku asia turhauttaa, mutta ei voi vain päästää sitä suustaan vaan ensin pitää miettiä hirveesti miten sen pystyis sanoa, haha. Oon silti tosi ilonen, että valitsin espanjankielisen maan. En malta odottaa kun pystyn kunnolla puhumaan! Monet vaihtarit on sanonut, että joulun jälkeen kielen puhuminen alkaa olemaan jo aika hyvällä tasolla. Katotaan miten käy!

Oon tosi onnellinen siitä, mitä mulla on täällä. Mahtava perhe ja ihania ystäviä. Välillä toki ikävöin Suomea, oman kielen puhumista ja sitä että voin tehdä ihan mitä haluan. Toki ikävä läheisiä ihmisiä kohtaan välillä myös iskee, mutta tiesin niin käyvän jo sillon kun päätin lähteä vaihtoon. Ikävä kuitenkin on aina vain hetkellistä. Tällä hetkellä oon tosi innoissani tulevasta. Enää reilu kuukausi pitkän kesäloman alkuun, jota ootan tosi paljon! Luulen, että tästä tulee oikeen hyvä vuosi, niin kivat nää kaks ekaa kuukautta on jo olleet :)

- love Aino