Mulla on just nyt tosi onnellinen olo. Monet asiat mun elämässä rullaa paremmin kuin hyvin. Onhan niitäkin asioita, joiden toivoisi olevan aina paremmin, mutta mun mielestä elämässä on ihan turha keskittyä sellaisiin juttuihin! Kannattaa ennemmin keskittyä niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Ajattelin jakaa teidän kanssa nyt kotiperjantain kuluksi vähän syvempiä ajatuksia mun elämästä.
Oon tänä vuonna alkanu arvostamaan yhä enemmän ja enemmän ystävien ja perheen kanssa vietettyä aikaa. Tottakai olen aina pitänyt sitä todella tärkeänä asiana, mutta viime aikoina olen tajunnut miten vaikeaa ja tylsää elämä oikeasti olisi ilman läheisiä. Heidän kanssaan kokee ne elämän parhaimmat hetket. Näihin ajatuksiin on varmasti vaikuttanut se, etten näe näitä ihmisiä 10 kuukauteen syksystä alkaen. Se tuntuu aika hurjalta, sillä tähän asti olen nähnyt heitä päivittäin tai ainakin viikottain. Uskon, että vaihtovuoteni alussa mulla saattaa ajoittain tulla kovakin koti-ikävä, mutta en halua murehtia sitä ollenkaan. Se tulee jos tulee, jokatapauksessa se on vasta sen ajan murhe. Koti-ikävä on sellainen asia, joka varmasti menee ohi heti kun tottuu uuteen kulttuuriin ja tutustuu uusiin ihmisiin.
Tuleva vaihtovuoteni Uruguayssa on tietenkin todella isossa roolissa elämääni. Tajusin tänään, että lähtööni on 103 päivää! Se tuntuu ihan ihmeelliseltä. 103 päivää tarkoittaa reilua kolmea kuukautta!! Oon mielettömän innoissani tulevasta, mutta samalla jänskättää ihan hulluna kaikki se uusi, josta ei vielä tiedä lähes mitään. Musta on niin ihanaa päästä näkemään maailmaa ja elämään keskelle uutta kulttuuria. En ole vielä saanut tulevaa perhettäni tai tarkempia sijainteja, mutta se ei stressaa mua. Tottakai olisi upeeta saada jo nyt tutustua perheeseen, mutta tiedän, että kyllä se sieltä jossain vaiheessa tulee. Sitten on tietty tää kieliasia. En puhu espanjaa kuin vähän, mutta en anna sen häiritä. Alussa tulee varmasti olemaan vaikeuksia kielen kanssa, mutta luotan siihen, että tulen oikeesti oppimaan espanjaa. Ootan sitä ihan sairaasti, että huomaan jossain vaiheessa vuotta, yhtäkkiä osaavani puhua espanjaa esteettä. Mulla on tosi paljon odotuksia vaihtovuottani koskien, joiden toivon tietenkin edes jollain tasolla toteutuvan, mutta samalla oon yrittänyt varautua kaikkeen maholliseen.
Oon tosi innoissani myös tästä ihan kohta alkavasta kesälomasta. Haluun tehdä niin paljon kaikkea huippua. En kaipaa edes mitään kovin mullistavia tapahtumia, vaan enemmänkin sellasia spontaaneja reissuja/hetkiä, jotka tuo sen täydellisen vapauden tunteen mikä kesäisin tulee! Se on mun mielestä ehkä ihanin tunne, jonka tiedän. Se kun ei tarvitse huolehtia mistään turhasta, ja voi vain nauttia siitä kyseisestä hetkestä.
Siinä siis vähän ajatuksia, jotka on viime aikoina pyörinyt paljon mun päään sisällä. Olipas kiva kirjoittaa kerrankin vähän enemmän. Mä lähen nyt nukkumaan, huomenna on tiedossa ihana päivä ihanien ihmisten kanssa. Viettäkää tekin mahti viikonloppu! :)
Oon tänä vuonna alkanu arvostamaan yhä enemmän ja enemmän ystävien ja perheen kanssa vietettyä aikaa. Tottakai olen aina pitänyt sitä todella tärkeänä asiana, mutta viime aikoina olen tajunnut miten vaikeaa ja tylsää elämä oikeasti olisi ilman läheisiä. Heidän kanssaan kokee ne elämän parhaimmat hetket. Näihin ajatuksiin on varmasti vaikuttanut se, etten näe näitä ihmisiä 10 kuukauteen syksystä alkaen. Se tuntuu aika hurjalta, sillä tähän asti olen nähnyt heitä päivittäin tai ainakin viikottain. Uskon, että vaihtovuoteni alussa mulla saattaa ajoittain tulla kovakin koti-ikävä, mutta en halua murehtia sitä ollenkaan. Se tulee jos tulee, jokatapauksessa se on vasta sen ajan murhe. Koti-ikävä on sellainen asia, joka varmasti menee ohi heti kun tottuu uuteen kulttuuriin ja tutustuu uusiin ihmisiin.
Tuleva vaihtovuoteni Uruguayssa on tietenkin todella isossa roolissa elämääni. Tajusin tänään, että lähtööni on 103 päivää! Se tuntuu ihan ihmeelliseltä. 103 päivää tarkoittaa reilua kolmea kuukautta!! Oon mielettömän innoissani tulevasta, mutta samalla jänskättää ihan hulluna kaikki se uusi, josta ei vielä tiedä lähes mitään. Musta on niin ihanaa päästä näkemään maailmaa ja elämään keskelle uutta kulttuuria. En ole vielä saanut tulevaa perhettäni tai tarkempia sijainteja, mutta se ei stressaa mua. Tottakai olisi upeeta saada jo nyt tutustua perheeseen, mutta tiedän, että kyllä se sieltä jossain vaiheessa tulee. Sitten on tietty tää kieliasia. En puhu espanjaa kuin vähän, mutta en anna sen häiritä. Alussa tulee varmasti olemaan vaikeuksia kielen kanssa, mutta luotan siihen, että tulen oikeesti oppimaan espanjaa. Ootan sitä ihan sairaasti, että huomaan jossain vaiheessa vuotta, yhtäkkiä osaavani puhua espanjaa esteettä. Mulla on tosi paljon odotuksia vaihtovuottani koskien, joiden toivon tietenkin edes jollain tasolla toteutuvan, mutta samalla oon yrittänyt varautua kaikkeen maholliseen.
Oon tosi innoissani myös tästä ihan kohta alkavasta kesälomasta. Haluun tehdä niin paljon kaikkea huippua. En kaipaa edes mitään kovin mullistavia tapahtumia, vaan enemmänkin sellasia spontaaneja reissuja/hetkiä, jotka tuo sen täydellisen vapauden tunteen mikä kesäisin tulee! Se on mun mielestä ehkä ihanin tunne, jonka tiedän. Se kun ei tarvitse huolehtia mistään turhasta, ja voi vain nauttia siitä kyseisestä hetkestä.
Siinä siis vähän ajatuksia, jotka on viime aikoina pyörinyt paljon mun päään sisällä. Olipas kiva kirjoittaa kerrankin vähän enemmän. Mä lähen nyt nukkumaan, huomenna on tiedossa ihana päivä ihanien ihmisten kanssa. Viettäkää tekin mahti viikonloppu! :)
- love Aino
